Uhrikokemukset

Päivitetty: 31.8.2021
Seuraava päivitys: 31.8.2022

Indikaattori kuvaa niiden 15–74-vuotiaiden osuutta, jotka ovat ilmoittaneet joutuneensa uhkailujen, fyysisen väkivallan tai seksuaalisen väkivallan (pakotettu tai yritetty pakottaa seksuaaliseen kanssakäymiseen) kohteeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. Tiedot perustuvat posti- ja internet-kyselynä toteutettavaan Kansalliseen rikosuhritutkimukseen (KRT).

Kansallinen rikosuhritutkimus on kohdistettu 15–74–vuotiaille henkilöille, joilla on vakituinen osoite Suomessa. Tutkimukseen osallistuvat henkilöt on poimittu ositetulla satunnaisotannalla Väestörekisterikeskuksen Väestötietojärjestelmästä. Vuonna 2019 kyselyyn vastasi 3 218 15–74-vuotiasta henkilöä (vastausprosentti 27,6). Kyselyssä käsitellään uhkailujen, fyysisen väkivallan ja omaisuusrikosten kohteeksi joutumista, väkivallan pelkoa sekä väkivallan tulkintaa. Kyselyssä saadaan tietoa myös niistä teoista, joita ei ole ilmoitettu poliisille ja jotka jäävät rikostilastojen ulkopuolelle. Tutkimus on tarkoitettu toistettavaksi vuoden välein.

Uusimuotoinen Kansallinen rikosuhritutkimus toteutettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2012. Vuosina 1980–2009 tehdyissä kansallisissa uhritutkimuksissa käsiteltiin rikosten lisäksi myös erilaisten tapaturmien kohteeksi joutumista. Kansallinen rikosuhritutkimus eroaa menetelmällisesti ja sisällöllisesti aikaisemmista uhritutkimuksista, eivätkä tulokset ole suoraan vertailukelpoisia.

   

Väkivaltaa kokeneiden osuus on laskenut

Vuoden 2020 Kansallisen rikosuhritutkimuksen noin 4 prosenttia 15–74-vuotiaista oli vuoden aikana kokenut vähintään läimäisyn käsittävää fyysistä väkivaltaa. Vamman aiheuttaneen väkivallan kohteeksi oli joutunut 2,6 prosenttia ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi 1,5 prosenttia väestöstä. Väkivallalla uhkaamista oli vuoden aikana kokenut kahdeksan prosenttia 15–74-vuotiaista. Sekä uhkailua että väkivaltaa kokeneiden osuudet olivat samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Uhkailua kokeneiden osuus on kuitenkin laskenut vuodesta 2017 noin kaksi prosenttiyksikköä.

Alle 25-vuotiaat ilmoittivat joutuneensa vähintään läimäisyn käsittävän väkivallan kohteeksi huomattavasti yleisemmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Ero oli samansuuntainen myös vakavammassa väkivallassa, jossa teosta on seurannut jokin vamma, kuten mustelma, ruhje tai haava. Vähiten väkivaltaa koettiin vanhimmissa ikäryhmissä (55–74-vuotiaat). Myös väkivallalla uhkaamista koettiin yleisimmin alle 55-vuotiaiden vastaajien keskuudessa.

Nuorten aikuisten väkivaltakokemukset liittyvät muita ikäryhmiä useammin julkisilla paikoilla sekä ravintoloissa ja baareissa tapahtuvaan ajanviettoon. Erityisen paljon tällaisia väkivaltakokemuksia on nuorilla miehillä. Vanhemmat ja keski-ikäiset vastaajat taas kohtaavat väkivaltaa nuoria useammin työpaikallaan tai työtehtävissään. Työpaikalla esiintyvät tilanteet ovat erityisen yleisiä 25–54-vuotiailla naisilla, joista lähes joka kymmenes ilmoitti kokeneensa väkivaltaa tai väkivallan uhkaa työtehtävissään.

Miesten ja naisten väliset erot väkivallan kokemisessa ovat yleensä pieniä kyselyihin pohjautuvissa uhritutkimuksissa. Vuoden 2020 kyselyssä miehet kokivat naisia yleisemmin väkivallalla uhkaamista, kun taas naiset kokivat yleisemmin eri fyysisen väkivallan muotoja. Seksuaalisen väkivallan kokeminen oli selkeästi yleisempää naisten keskuudessa.