Luonnonvarojen kokonaiskäyttö

Päivitetty: 3.12.2020
Seuraava päivitys: 18.11.2021

Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on talouden ainekäytön mittari. Se kertoo tonneina luonnosta käyttöön otetun tai muuten siirretyn ja muutetun ainemäärän. Eri ainevirtojen, kuten kiven, öljyn ja puun jne. käyttömäärät on laskettu yhteen, joten kokonaiskäyttö ei suoraan kerro materiaalien aiheuttaman ympäristökuormituksen voimakkuutta tai laatua. Se antaa kuitenkin yleiskuvan ympäristöä kuormittavan ainemäärän muutoksista, ja bruttokansantuotteeseen ja väestömäärään verrattuna koko kansantalouden materiaaliriippuvuuden kehityksestä.

Luonnonvarojen kokonaiskäyttö on koti- ja ulkomaisten suorien panosten, kotimaisen luonnonvarojen käyttämättömän oton ja tuonnin piilovirtojen summa. Kotimaiset suorat panokset ovat materiaaleja, jotka on otettu kotimaan luonnosta talouden jatkoprosessointiin. Näitä suoria panoksia ovat raaka-aineina käytetyt puu ja mineraalit, rakentamisessa käytetty maa-aines sekä eläinten ja ihmisten ravintona tai raaka-aineina käytetyt kasvit ja luonnoneläimet. Tuonnin suorat panokset ovat ulkomailta käyttöömme tuodut raaka-aineet ja jalostetut tuotteet.

Käyttämätön otto on kotimaisten luonnonvarojen oton tai rakentamisen yhteydessä tehdyt luonnonainesten siirrot ja muunnot. Niihin kuuluvat muun muassa metsään jäävät hakkuutähteet sekä malmikaivosten sivukivi, jota ei viedä kaivosalueelta jatkojalostukseen. Tuonnin piilovirrat muodostuvat niistä tuontituotteiden valmistukseen ulkomailla käytetyistä suorista panoksista ja piilovirroista, jotka eivät näy tuotujen raaka-aineiden ja tuotteiden painossa.

Suorat panokset muodostavat varsinaisen Suomen talouden käyttöön tulevan ainemäärän, ja yhdessä käyttämättömän oton kanssa kotimaan ympäristökuormituksen pohjana olevan ainemäärän. Sen täydentävät luonnonvarojen kokonaiskäytöksi tuonnin piilovirrat, jotka osoittavat taloutemme ainevirtaan liittyvän globaalin lisärasituksen, ‘selkärepun’.

Luonnonvarojen kokonaiskäytön aikasarja on vuonna 2010 päivitetty Eurostatin laskentatavan mukaiseksi. Joidenkin maataloustuotteiden ja raakapuun paino on tuorepainon sijaan laskettu 15 prosentin kosteuspitoisuutena.

   

Kotimainen materiaalien kulutus laski kolme prosenttia edellisestä vuodesta

Suomesta otettiin vuonna 2019 käyttöön luonnonvaroja 178 miljoonaa tonnia. Määrä oli 2010 –luvun pienin, yli kuudenneksen vähemmän kuin vuonna 2013 määrän ollessa korkeimmillaan. Vuosien 2017–2018 tasoon verrattuna laskua oli huomattavasti vähemmän, runsaan prosentin.

Kotimainen materiaalien kulutus, yksi kestävän kehityksen indikaattoreista, oli vuonna 2019 kolme prosenttia pienempi kuin vuosina 2017–2018. Lasku johtui pääasiassa kotimaisten suorien panosten ja tuonnin vähentymisestä sekä viennin hienoisesta kasvusta. Eniten laskuun vaikutti maa-aineksen oton pienentyminen noin viidellä prosentilla.

Kotimainen materiaalien kulutus lasketaan lisäämällä kotimaisiin suoriin panoksiin (käyttöön otetut luonnonvarat) tuonti ja vähentämällä vienti. Vuonna 2019 käyttöön otetuista luonnonvaroista 28 % oli puuta ja muita kasveja, 28 % mineraalimalmeja ja 42 % maa-aineksia. Tuonnissa painoivat eniten raakaöljy, 30 % ja raakapuu 17 % tuonnin kokonaispainosta. Viennin painosta suurimmat osuudet olivat öljyjalosteilla ja metsäteollisuuden tuotteilla.

Luonnonvarojen kokonaiskäyttö oli vuonna 2019 runsaat 600 miljoonaa tonnia, sekin yli viisi prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kokonaiskäyttöön kuuluvat kotimaisten suorien panosten ja tuonnin lisäksi metsätalouteen ja kaivannaisteollisuuteen liittyvä käyttämätön otto sekä tuonnin piilovirrat. Kokonaiskäytön pieneneminen johtui erityisesti malmien ja maa-aineksen oton, niihin liittyvän käyttämättömän oton sekä metallien ja metallituotteiden tuonnin ja niiden piilovirtojen vähenemisestä.