Ammatillinen järjestäytyminen

Päivitetty: 7.9.2017
Seuraava päivitys: 7.9.2018

Indikaattorin tiedot perustuvat vuosittain tehtävän työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometrin tietoihin.Ammatillisesti järjestäytynyt on henkilö, joka on jonkin ammattiliiton jäsen. Osa palkansaajista kuuluu pelkästään joko yksityiseen tai ammattiliittojen yhteydessä toimiviin työttömyyskassoihin.

Kokonaiskuvan luominen järjestöjen merkityksestä suomalaiselle demokratialle edellyttää, että järjestöosallistumista tarkastellaan sekä yksilö että organisaatio tasolla. Ammattijärjestöjen tehtävät eivät rajoitu vain edunvalvontaan, vaan ne toimivat myös vaikuttamisen kanavina kansalaisille. Järjestöosallistuminen tukee, osana muuta poliittista toimintaa, poliittisen järjestelmän monimuotoisuutta. Suomessa on pitkät perinteet työmarkkinajärjestöjen konsensuaalisille ja keskitetyille palkka- ja tulopoliittisille ratkaisuille, joissa valtio on ollut aktiivisesti mukana tukemalla yhteispäätöksien syntymistä tulonjaon ja veropolitiikan keinoin.

Perinteisesti suomalaisten järjestäytymisaste on ollut korkeaa. Suurin osa suomalaisista kuuluukin johonkin ammattiliittoon. Järjestöosallistumisen kehitystendenssit osoittavat kuitenkin, että viime vuosikymmenten aikana järjestöosallistumisen muodot ja laatu ovat muuttuneet. Lisäksi kansalaisten kiinnittyneisyys yhdistyksiin ja järjestötoimintaa on vähentynyt. Muutosta voidaan osaltaan selittää ikärakenteen painopisteen siirtymisellä vanhempiin ikäluokkiin, jolloin nuorten osuus järjestäytymisestä on vähentynyt samassa suhteessa. Kansalaisten osallistumisen tavat ovat myös muuttuneet. Luonteeltaan kevyemmät ja matalamman hierarkiarakenteen järjestöt ovat määrällisesti kasvaneet. Yhteiskunnallispoliittisista työ- ja ammattijärjestöistä on siirrytty vapaa-ajan harrastejärjestöihin ja yhden asian liikkeisiin, jotka ovat toimintalogiikaltaan joustavampia ja kestoltaan lyhyempiä.

   

Ammatillinen järjestäytyminen yleistyi 1990-luvun alkuvuosista, kun työllisyystilanne heikkeni. Naisilla muutos oli jopa kymmenen prosenttiyksikköä vuosien 1990 ja 1997 välillä, miehillä lisäys oli pienempi. 2000-luvulla muutokset ammatillisessa järjestäytymisessä ovat työolobarometrin mukaan olleet pieniä, vaikka taloustilanne on ollut viime vuosina heikko ja työttömyys on ollut kasvamaan päin. Taloudellista turvaa työttömyyden varalle on sen sijaan haettu aiempaa useammin pelkästä työttömyyskassan jäsenyydestä. Kuitenkin ammattiliittojen ja työttömyyskassojen jäsenten yhteenlaskettu osuus palkansaajista on ollut viime vuosina kasvussa. Vuonna 2016 palkansaajista noin 74 % kuului ammattiliittoon ja lisäksi noin 16 % kuului vain työttömyyskassaan.

Palkansaajien joukossa naiset kuuluvat miehiä useammin ammattiliittoon kun taas miehet ovat naisia useammin pelkän työttömyyskassan jäseniä. Vuonna 2016 naisista itsensä työttömyyttä vastaan joko ammattiliiton tai erillisen työttömyyskassan kautta oli vakuuttanut 92 %, kun taas miehistä osuus oli 88 %.