Väestönmuutokset

Päivitetty: 17.6.2019
Seuraava päivitys: 5.6.2020

Maahan muuttaneeksi katsotaan henkilö, joka aikoo oleskella tai on oleskellut Suomessa yhtämittaisesti yli vuoden. Tämän on ilmoitettava muutostaan asuinpaikkansa maistraatille (väestötietolaki 1993/507). Jos henkilö aikoo jäädä vakituisesti asumaan Suomeen ja hänellä on vähintään vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva lupa, hänen kotikuntansa määräytyy yleensä samoin perustein kuin suomalaisen (kotikuntalaki 1994/201).

Maasta muuttaneeksi katsotaan pääasiassa henkilö, joka muuttaa ulkomaille asumaan yhtä vuotta pitemmäksi ajaksi. Poikkeuksen muodostavat Suomen kansalaiset, jotka ovat diplomaatteja, kehitys-yhteistyössä toimivia yms. (kotikuntalaki 1994/201).

Elävänä syntyneellä tarkoitetaan lasta, joka syntymän jälkeen hengitti tai osoitti muita elon merkkeja. Vain Suomessa vakituisesti asuvien naisten elävänä synnyttämät lapset otetaan huomioon väkilukutilastossa.

Väestönmuutoksella on monialaisia taloudellisia, työvoimapoliittisia ja sosiaalisia sekä kulttuurisia vaikutuksia yhteiskunnan kehitykseen ja kansantalouden kestävyyteen. Tulevina vuosina Suomen ikärakenteen kehitys yhdessä muiden työmarkkinoiden rakenteellisten muutosten kanssa tulee horjuttamaan taloudellista huoltosuhdetta ja julkisen talouden kestävyyttä.

   

Nettomaahanmuutto selvästi edellisvuotta pienempää vuonna 2018

Tilastokeskuksen mukaan Suomen saama muuttovoitto vuonna 2018 väheni selvästi, sillä se oli 19 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Suomen saama muuttovoitto väheni 11 958 henkeen edellisen vuoden 14 824 hengestä. Syynä muuttovoiton vähenemiseen oli maahanmuuton väheneminen ja maastamuuton kasvu. Suomeen muutti ulkomailta 31 106 henkeä vuonna 2018, ja Suomen maastamuutto ulkomaille oli 19 148 henkeä.