Väestönmuutokset

Päivitetty: 30.10.2018
Seuraava päivitys: 6.6.2019

Maahan muuttaneeksi katsotaan henkilö, joka aikoo oleskella tai on oleskellut Suomessa yhtämittaisesti yli vuoden. Tämän on ilmoitettava muutostaan asuinpaikkansa maistraatille (väestötietolaki 1993/507). Jos henkilö aikoo jäädä vakituisesti asumaan Suomeen ja hänellä on vähintään vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva lupa, hänen kotikuntansa määräytyy yleensä samoin perustein kuin suomalaisen (kotikuntalaki 1994/201).

Maasta muuttaneeksi katsotaan pääasiassa henkilö, joka muuttaa ulkomaille asumaan yhtä vuotta pitemmäksi ajaksi. Poikkeuksen muodostavat Suomen kansalaiset, jotka ovat diplomaatteja, kehitys-yhteistyössä toimivia yms. (kotikuntalaki 1994/201).

Elävänä syntyneellä tarkoitetaan lasta, joka syntymän jälkeen hengitti tai osoitti muita elon merkkeja. Vain Suomessa vakituisesti asuvien naisten elävänä synnyttämät lapset otetaan huomioon väkilukutilastossa.

Väestönmuutoksella on monialaisia taloudellisia, työvoimapoliittisia ja sosiaalisia sekä kulttuurisia vaikutuksia yhteiskunnan kehitykseen ja kansantalouden kestävyyteen. Tulevina vuosina Suomen ikärakenteen kehitys yhdessä muiden työmarkkinoiden rakenteellisten muutosten kanssa tulee horjuttamaan taloudellista huoltosuhdetta ja julkisen talouden kestävyyttä.

   

Nettomaahanmuutto edellisvuotta pienempää vuonna 2017

Tilastokeskuksen mukaan Suomeen muutti 31 797 henkeä vuonna 2017, mikä oli 9 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Maahanmuuttajia oli 3 108 vähemmän kuin vuonna 2016. Myös maastamuutto väheni edellisvuodesta. Suomesta muutti ulkomaille 16 973 henkeä, 6 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Suomen saama muuttovoitto väheni 14 824 henkeen edellisen vuoden 16 823 hengestä.