Indikaattorissa esitetään lasten kotihoidon tukea saaneiden naisten ja miesten määrän kehitys. Indikaattori kertoo siitä, miten vastuu pienten lasten kotihoidosta jakaantuu sukupuolten välillä.
Vuonna 2007 tilastointitavan muutos vähensi kotihoidon tuen saajien määrää. Vuodesta 2007 alkaen saajia ovat henkilöt, joille on maksettu tilastointijakson aikana nollaa suurempi maksu.
Sukupuolten tasa-arvoon tähtäävä tavoite on, että perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin naisten ja miesten kesken. Perhevapaiden kasautuminen naisille aiheuttaa sukupuolten välistä epätasa-arvoa mm. työmarkkinoilla. Viime vuosien isyysvapaauudistukset ovatkin tähdänneet isien vanhemmuuden vahvistamiseen ja osallistumisen lisäämiseen.
Kotihoidon tuen saajista valtaosa on naisia. Vuonna 2017 kotihoidon tukea sai 93 900 naista ja 7 200 miestä. Miesten osuus oli 7,1 % tuen saajista. Miesten osuus on viime vuosina ollut hyvin hienoisessa nousussa: Vuonna 1998 kotihoidon tukea saaneiden miesten osuus oli 4,8 %.
Kotihoidon tuella hoidettujen lasten osuus on laskenut 2000-luvulla. Vuoden 2000 lopussa tuen piirissä oli 58 % niistä alle 3-vuotiaista lapsista, joista ei enää makseta vanhempainpäivärahaa. Vuoden 2017 lopussa osuus oli 45 %.
Lasten kotihoidon tukea voi saada, jos perheessä on alle 3-vuotias lapsi, joka ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Oikeus tukeen alkaa vanhempainpäivärahakauden päätyttyä, jolloin lapsi on noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Myös perheen yli 3-vuotiaista lapsista voidaan maksaa kotihoidon tukea, jos perheessä on alle 3-vuotias lapsi, joka saa kotihoidon tukea. Tuki maksetaan vanhemmalle tai muulle huoltajalle. Lasta voi hoitaa kotona paitsi jompikumpi vanhemmista myös muu hoitaja, esimerkiksi sukulainen.