Työlliset toimialoittain 

Päivitetty: 12.4.2016 - Seuraava päivitys: 12.4.2017
   
 
 
Jaa

Työttömyys kasvoi vuonna 2015


Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli vuonna 2015 keskimäärin 252 000 henkeä, mikä oli 20 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2014. Työttömyysaste oli vuonna 2015 keskimäärin 9,4 prosenttia, kun se vuonna 2014 oli 8,7 prosenttia. Työvoiman ulkopuolella olevia piilotyöttömiä oli 144 000 henkeä vuonna 2015, mikä oli 5 000 henkeä enemmän vuoteen 2014 verrattuna. Tiedot käyvät ilmi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen vuosikatsauksesta Työllisyys ja työttömyys vuonna 2015.

Lähde:
Tilastokeskus / Työvoimatutkimus


Indikaattorin kuvaus

Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen, tai on ollut tilapäisesti poissa työstä. Tutkimusviikolla työstä pois ollut henkilö lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa tai oma sairaus tai jos poissaolo on kestänyt alle 3 kuukautta. Työlliset voivat olla palkansaajia, yrittäjiä tai samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä palkatta työskenteleviä.

Toimialaluokitus luokittelee yritykset, organisaatiot ja yksittäiset toimipaikat niissä harjoitetun taloudellisen toiminnan perusteella.
 
Työllisyyden toimialakohtainen tarkastelu mahdollistaa työvoimapoliittisen ennakoinnin Suomen elinkeinorakenteen, työmarkkinoiden ja eri alojen tulevaan kehitykseen. Tiedot eri alojen työllisyyden kasvunäkymistä tukevat lisäksi julkisen hallinnon työ-, koulutus- ja elinkeinopolitiikan suunnittelua. Toimialakohtaisten suhdanteiden lisäksi työllisyydessä ja työmahdollisuuksien moninaisuudessa on huomattavia alueellisia eroja. Samalla myös työttömyyden sosiaaliset vaikutukset korostuvat kunnissa, joissa työmahdollisuudet ovat rajatumpia kuin suurissa asutuskeskuksissa. Työvoimakysymykset tuleekin nähdä elinkeinopolitiikan lisäksi kiinteänä osana kestävää alue- ja sosiaalipolitiikkaa.

Suomen työmarkkinat ovat tulevaisuudessa suurten rakennemuutosten edessä, mikä luo tarvetta kehittää työelämän joustavuutta ja työntekijöiden liikkuvuutta. Talouden suhdanteet ovat muuttaneet huomattavasti työmarkkinoiden ja eri toimialojen rakenteita, mikä näkyy eri alojen työpaikkojen ja palkkojen kehityksessä. Etenkin teollisuudesta on siirrytty palvelualoille ja samalla elinkeinoelämän muuttunut toimintaympäristö on heijastunut työsuhteiden laadun muutoksissa. Työurat ovat nykyisillä työmarkkinoilla aiempaa yksilöllisempiä ja hajanaisempia ja samoin yritysten olosuhteet ja elinkaaret ovat vaikeammin ennustettavissa.

Työelämän rakenteen huomattavat muutokset edellyttävätkin, että työvoimapoliittiset toimet edistävät työntekijöiden uudelleen työllistymistä ja elinkeinoelämän avoimuutta. Keskeisessä roolissa työmarkkinoiden kehityksessä ovat työntekijöiden laajat koulutusmahdollisuudet, elinkeinosektoria aktivoivat julkiset investoinnit sekä panostukset uusien kasvualojen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Rakennemuutoksen ennakoinnin keskeisenä tekijänä on aktiivisen työvoimapolitiikan tehokkuus, mikä edellyttää koulutuksen ja työn välistä tiiviimpää sidoksellisuutta ja sen mukanaan tuomaa nopeampaa työllistymistä.